Naiset Rauhan Puolesta -liike on elävä ja uusia toimintatapoja etsivä, itsepäinen ja päämäärätietoisuudestan tunnettun naisten liike. Emme ole hierarkisesti järjestäytynyt vaan kukin jäsen ottaa toiminnassa vastuun hänelle tärkeistä asioista.
Pohjoismaiden yhteinen, feministinen naisten rauhanliike, Naiset Rauhan Puolesta alkoi siitä, kun vuoden 1980 alussa alettiin kerätä nimiä protestiin suurvaltojen, USAn ja Neuvostoliiton silloista voimapolitiikkaa vastaan.
Nato oli silloin päättänyt sijoittaa 572 keskipitkänmatkan ydinohjusta Englantiin, Saksaan, Belgiaan, Hollantiin ja Italiaan. Samaan aikaan Neuvostoliitto puuttui sisällissotaan Afganistanissa ja USAn lähetystö Teheranissa oli kapinallisten panttivankeina. Nooteissaan suurvallat uhkailivat toisiaan avoimesti. Euroopassa ihmisten mielet täytti valtava ydinsodan pelko. Ihmiset tunsivat itsensä täysin voimattomiksi, kun suurvallat kävivät sanasotaansa Euroopasta välittämättä.
Naisten protestitekstiin ”Nyt saa riittää” kerättiin pohjoismaissa vajaassa puolessa vuodessa lähes puoli miljoona nimeä ja se luovutettiin YK:n pääsihteeri Kurt Waldheimille heinäkuussa 1980 YK:n Maailmankonferenssissa naisten aseman parantamiseksi Kööpenhaminassa. Samanaikaisesti protesti lähetettiin Jimmy Carterille USA:han ja Leonid Breshneville Neuvostoliittoon.
Nimien keruun aikana käytettiin jo Naiset Rauhan Puolesta -nimeä. NRP-toimintaryhmä Suomessa on siitä lähtien toiminut rekisteröimättömänä liikkeenä ja toiminut Unioni Naisasialiiton tiloissa.
Vetoomus Ydinaseettoman Pohjolan puolesta oli vuonna 1982 pohjoismainen Naiset rauhan puolesta aloite, joka toteutui yhteistyössä nais- ja rauhanjärjestöjen kanssa. Siihen saatiin pohjoismaissa yhteensä 2,5 miljoonaa allekirjoitusta. Suomessa siihen saatiin yli miljoona nimeä ja ne luovutettiin kesäkuussa 1982 presidentti Mauno Koivistolle, ulkoministeri Pär Stenbäckille ja pääministeri Kalevi Sorsalle, joka lupautui mainitsemaan nimien keruun YK:n aseidenriisuntakonferenssissa samana vuonna, mutta hän ei pitänyt sanaansa. Allekirjoitukset toimitettiin Suomessa valtioneuvoston arkistoon.
Naiset Rauhan Puolesta -liike pyrkii – ja on pyrkinyt – tavoitteeseensa monin näyttävin tapahtumin ja tempauksin. Esimerkiksi 1980-luvun alkuvuosina järjestettiin kolme yhteispohjoismaista rauhankulkuetta, jotka herättivät suurta mielenkiintoa naisten rauhantyötä kohtaan. Kulkueiden kohteina olivat Pariisi vuonna 1981, Moskova 1982 ja Washington 1983.
Viime vuosina Naiset Rauhan Puolesta -liike on osallistunut Euroopan tulevaisuus-konferensseihin ympäri Eurooppaa. Konferenssit ovat suhtautuneet kriittisesti Euroopan Unioniin ja Euroopan militarisointiin. Konferenssit on pidetty yhteistyössä NPR:n, Vaihtoehto EU:lle -järjestön ja muiden rauhanjärjestöjen kanssa vuonna 1997 Warsovassa (1997), Budapestissa (1998), Prahassa (1999), Ljubljanassa (2000), Göteborgissa ja Tallinnassa (2001) sekä Kööpenhaminassa (2002).
Naiset Rauhan Puolesta katsoo, että ydinvoimalat ovat taloussodan ydinpommeja, siksi ydinvoiman ja ydinaseiden vastustaminen on aina ollut yksi toiminnan painopistealue.
Työskentelemme kansallisella tasolla ja eri puolilla maata olevat itsenäiset ryhmät toimivat vapaasti. Tämä toimintamuoto on lähtöisin 70-luvun naisliikkeestä.
Toimimme yhteistyössä useiden rauhan- ympäristön- ja kansalaisjärjestöjen kanssa sekä kotimaassa että ulkomailla.
Naiset Rauhan Puolesta -liikkeen tavoitteena on rauhankulttuurin rakentaminen, rauhankasvatus sekä fyysisestä että rakenteellisesta väkivallasta, ydinaseista ja ydinvoimasta vapaa maailma. Naiset Rauhan Puolesta –liike on puoluepolittisesti sitoutumaton rauhanliike.
Aiheesta lisää:
Feminismiä ja rauhaa Naisten ääni lehdessä, kirjoittanut Lea Rantanen 15.11.2013
http://www.naistenaani.fi/lea-rantanen-feminismia-ja-rauhaa/
Rauhankulttuurin määrittelyä. Hilkka Pietilä, vuosina 1998-2011
HilkkaPietila_RauhankulttuurinMaarittelya (pdf)
